väliä taivaan ja helvetin heiluu
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu
joka selässään ristinsä kantaa
kohtalon haltuun itsensä antaa
hän kokee huiput ja kuilut kun keinuu
kun keinuu
Kaksisuuntainen mielialahäiriö, voisiko se olla muka sitä. Varmasti on muutakin, traumoihin ym liittyen. En ole koskaan miettinyt silleen oikeasti, että mulla voisi olla se, ennenkun nyt lääkäri otti puheeksi sen mahdollisuuden. Mä näytän mun omaa persoonaa harvoin täysin kenellekkään, nujertajien vuoksi oon joutunut sen piilottamaan. En muista lapsuudesta kovin tarkasti, mutta äitini laittoi mulle yks päivä ihanan viestin, jossa se kysyi muistanko millainen olin lapsena. Se kuvaili että olin lapsena innostunut, seurallinen, utelias, iloinen, nauravainen, eläväinen, kiihkeä, ihmisrakas, touhukas, luottavainen, aina posket punasena innostuksesta ja touhuamisesta. Keskusteltiin siitä vuoristoradasta mitä mun elämä on ollut tai keinumisesta cheekin biisin mukaan. Voisiko olla että kaikki nuo luonteenpiirteet on vielä jäljellä, mutta näkyvät tai rakoilevat vain tuttujen seurassa, silloin kun voin olla välittämättä mitä muut ajattelee. Toisaalta välillä mun vauhti on niin hurjaa, oon ajatellu että se menee mun spontauden piikkin. Mutta entä sitten kun koenkin yhtäkkiä että mun itsetunto ja itseluottamus on korkeella, mitä se ei usein ole. Ikäänkuin unohdan kaiken paskan elämästä sillon. Pystyn myös ajoittain suoriutumaan valtavista määristä tehtäviä tai tekemistä, sitten taas väsähdän jossain vaiheessa. Rahaa myös palaa aika paljon ja musta tulee sosiaalisesti innokkaampi. Toisaalta saatan romahtaa vastoinkäymisistä. Mihin vedetään raja sairauden ja eloisan ja energisen persoonan välille. No onneksi en ole lääkäri, oon nyt tutkimusjaksolla sairaalassa, toivotaan et saadaan selvyys mitä mä sairastan, jotta saan oikeanlaista hoitoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti