Valintoja

Join tänään lasin viiniä. Se tuntui kielletyltä. Olin päättänyt etten juo vähään aikaan, niinkun en ollut juonutkaan. Viime kerrasta on noin kaksi kuukautta. Viimeksi kun join mulla oli hauskaa siihen asti, kunnes ei enään ollut. Sen jälkeen, mulla ei ole ollut hauskaa. Harkitsin pitkään tuona loppukesän päivänä että lähdenkö kavereiden kanssa parille, mua ahdisti mutta ajattelin, että se voisi piristää. Jos en olisi lähtenyt, ei mun vointi oisi välttämättä lähtenyt radikaalisti laskuun typerän mokan takia. Oisin sinnitelly taas ehkä viikon tai kuukauden tai muutaman kuukauden, luultavasti en kovin kauaa. Ja oon varma, tilanne olisi sama.

Kaksi kuukautta on lyhyt aika, se menee hetkessä. Tällä kertaa se on tuntunut pitkältä ajalta, lähes ikuisuudelta. Jäin sairaslomalle syyskuun puolessa välissä. Yritin kyllä käydä koulua, mutta eihän siitä mitään tullut. Mua ahdisti kaiken aikaa, edes rauhottavat ei meinannut auttaa. Mä olin taas vetänyt itteni loppuun. Välillä helpotti hetkeksi, yritin taas paeta pahaa oloani. Mä pystyn pitää pahan olon piilossa, myös itseltäni. Mä pystyn nauraa ja hymyillä tiettyyn pisteeseen asti, mutta jossain vaiheessa mun voimavarat loppuu.

Saadessani sairasloman ja keskeytettyäni koulun ajattelin, lokakuun lopussa oon jo hyvässä kunnossa, olinhan mä viime vuonnakin. Lokakuu lähestyy loppuaan, paljon on tapahtunut, niin paljon ja kuitenkin niin vähän. Ahdistus on ehkä vähän lievittynyt, vaikea sano sillä se vaihtelee niin paljon. Masennus on syventynyt. Liikkeelle lähtö on vaikeampaa, pelko ja arkuus lisääntynyt. Mielihyvän saaminen on vaikeaa, niinsanotut mikään ei tunnu miltään tunteet viiltävät ja se on yksi kamalimmista tuntemuksista mitä tiedän. Oon alkanut eristäytyä, en kokonaan, nään kyllä ihmisiä, niitä jotka mua haluaa nähdä. On vain niin tuskasta näkemisen jälkeen. Mulla on kuitenkin nyt toiveikkaampi olo, mä olen alkanut löytää syitä ahdistukselleni ja asiat ovat menossa eteenpäin. Nyt on tullut aika kohdata menneisyyden haamut ja käsitellä ne asiat, ne tunteet, ne tapahtumat, jotka joskus jouduin kätkemään. En tiedä paranenko koskaan masennuksesta, pääsenkö eroon vääristyneistä ajatuksista ja opinko kestämään tunnelatausta, mitä elämässä välillä tulee. Mutta mä aion yrittää, koska mä haluan jatkaa eteenpäin.