Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois
Aamulla herätessäni, en olisi uskonut että tästä päivästä tulee näin hyvä, näin hyvä ja merkityksellinen. Vaikka mua on ahdistanut ajoittain aika paljon, mutta sillä ei ole väliä, sillä tiedän että mulla on elämässä jotain kultaakin arvokkaampaa ja oon niin kiitollinen siitä. Nukuin muutaman tunnin yövuoron jälkeen ja lähdin kouluun tenttiin. Olin todella peloissani, jännitti ihan suunnattomasti, miten muhun suhtaudutaan. Jännitin myös sitä, että ahdistun ihan kauheasti ja ajatusvääristymät pyörii vain päässä ja kaikki on kamalaa. Koulupäivät on olleet koko syksyn täyttä helvettiä, mulla on ollut niin paha olla siellä. Olin varautunut että tulen ahdistumaan, mutta olin päättänyt että kestän sen ja teen tentin ja itken vasta bussissa.
Kun jäin bussista, yksi koulukaveri näki mut ikkunasta, tervehti innostuneena ja iloisena, juuri se kaveri, jonka kanssa oltiin juteltu muutama päivä sitten. Mieli ala koheni, tuntui tosi ihanalta. En pystynyt kuitenkin siihen keskittyä sen enempää, sillä tiesin että kohta kohtaan läheisimmät koulukaverit, voisin kutsua niitä tästä lähin vaikka laatutiimi. Siellä ne istuivat ja juttelivat, pakotin itteni niiden luokse. Kun ne näki mut, ainakin toinen tervehti, en tiedä tuliko mun suusta mitään luultavasti ei. Istuin siihen ja ahdistus alkoi nousta. He jatkoivat keskenään juttelua, aloin pyöritellä kauheita ajatuksia päässä, mutta taistelin niiden kanssa ja yritin kuunnella keskustelua. Lähettiin luokkaa kohta, siinä mulle jo vähän puhuttiin, oonko lukenu tenttiin jne. Sain vastattua seminormisti ja mieliala heti koheni. Juttelin niiden kanssa vähän niitä näitä ja osallistuin vähän keskusteluun, kysyin myös vähän niiden elämästä. Ahdistus yrittää puskea vähän väliä, päässä pyörii lauseet "miksi toi on täällä" "katotaan kauanko pysyy kasassa" "milloin se vie huomion itteensä" jne. Ne ei saanut kuitenkaan valtaa kokonaan pystyin jutella ja heittää vähän läppääkin ja mulle päin heitettiin myös, tuntui vähän jopa samalta, kun aikoinaan kun koulussa oli kivaa. Luokkaanmeno ahdisti myös, jättäydyin jälkeen, olin epävarma haluaako ne mua lähelleen, järkyttävää tää mun ajattelu, epäröin sillä tavalla että yksi laatutiimistä varmaa huomasi, ja vitsillä heitti "tänne vaan", silleen ystävällisesti ja överisti, miten läppää koulussa heitetäänkin. Tuntui taas enemmän että kuulun joukkoon.
Tentin jälkeen juteltiin tentistä jne, ahdisti luokasta lähtö, sillä pelkäsin että se on just sellanen että kaverit lähtee keskenään johonkin ja mä ahdistuneena kotiin. Yksi laatutiimistä sanoi "lähetään sitte kahville, kuka lähtee?" En sanonut heti mitään, sillä en heti ollut satavarma olenko tervetullut, kaveri kuitenkin osoitti vielä mulle uudestaan lähetkö. Tuli tosi hyvä mieli, kaikki vääristymät taas katosivat. Luultavasti ne haluavat olla mulle nyt kilttejä, huomioida mua vähän enemmän, mutta ei kuitenkaan sillä tavalla, että saisin välttämättä mitään överiä kohtelua. Lähdettiin sitten kahville, menin tokana bussiin, eka kaveri meni istumaan ikkunan viereen, päätin mennä käytävän toiselle puolelle, koska en ollut varma mihin saan mennä (nojoo järjetöntä tiedän). Olin varma, kun meitä on 4, että mun viereen tulee se, joka on viimeisenä, mutta ei mun viereen tultiinkin, ennen kaveria. Tuntui jälleen helpottavammalta. Oli ihanaa huomata, kun olin semirauhallinen, nauroin välillä, olin ajoittain paljon hiljaakin, mutta ajoittain puhelias, niin multa kysyttiin asioita, mut otettiin huomioon. Välillä ahdistus lisääntyi, mutta se katkesi ainakin johonkin mukavaan kommenttiin. Aloin jutella mukana, ja tulin tosi iloiseksi, kun aidosti kyseli esimerkiksi mun koirasta ja kaikesta ja vastaili mun kysymyksiin ärsyyntymättä. Opinnäytetyöstä ja muista jutuista, joissa en ole ollut mukana ahdistus vähän meinasi nousta, mutta kestin sen ja pystyin olla iloinen heidän puolesta, ja ymmärtämään että ei mitään ole vielä menetetty.
Hävetti kun päässä pyöri myös, että kun mennään kahville, sieltä tuleekin jokin saarna tms, en oikeasti uskonut että niin kävisi, mutta ajatukset keksii kaikkea. Pelkäsin myös että he kieltävät, etten saa enään laittaa viestiä. Juteltiin niitä näitä, lopulta kysyin saisinko vähän puhua mun asioista, ja kaikki oli että toki. Avauduin sitten tietyistä asioista mun vointiin liittyen, mm. läheisriippuvuudesta ja vähän menneisyyden kokemuksista. Kaikki suhtautu niin hyvin, oli empaattisia yms, kuunteli. Tunsin ekaa kertaa varmasti kuukausiin, ellei jopa vuoteen, että oli mukava olla ja vaikka koko ajan kamppailen ajatuksieni kanssa, pystyin nauttimaan silti. Juteltiin vielä meiän yhteisestä ystävästä, jonka kanssa ei olla oltu tekemisissä pitkiin aikoihin, kuulin että he olivat jutelleen sen kanssa. Kerroin että mulla on sitä ikävä ja haluaisin sopia kanssa ja kaikkeen suhtauduttiin hyvin. Hain jotain lupaa siihen, vaikka eihän mun tarvisi kysyä, mutta luulen niin aikaisempien kokemuksieni vuoksi. Joku lapsuudesta juurtunut pelko, että jos tapaan jotain ystävää, joka ei oo "sallittua" ystävieni mielestä, mun kanssa ei enään olla. Mulla on tosi hyvä fiilis, kun laitoin sille yhteiselle ystävälle viestiä ja sovin tapaamisen, se oli tosi mielissään. Ei olla oltu yhteyksissä, varmasti molemmissa ollut vikaa ja kaikkeen typerää tullu ajateltua ja tehtyä, mutta se on silti yksi maailman tärkeimmistä ihmisistä ja tiedän että olen myös hänelle. Ei olla nähty melkein vuoteen, sitä ennen oltiin tiiviisti tekemisissä, todella läheisiä, on vain tapahtunut kaikkea, mutta uskon että ystävyytemme on vielä pelastettavissa. Nojoo oli ihana päivä, ja nyt tiedän, täytyy tätä viestiä vaikka tulla ahdistuneena lukemaan, että tajuan kuinka hienoja, empaattisia, aitoja, luotettavia ja välittäviä ihmisiä mun ympärillä on, vaikka olen tehnyt virheitä, ei mua silti hylätä. Vaikka olen huonossa kunnossa, musta silti välitetään, vaikka olen paljastanut heikkouteni. Oon niin onnellinen. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti