Mun ahdistus on kadoksissa. Siis sellainen yleistila-ahdistus, jota on ollut lähes koko ajan. Masennuskin on poissa. Ajatukset tulispa ilta jo on täysin kadonnu. Epätoivo kun uni ei tuu on kadonnut, nyt mä vaan makaan rauhallisena iltaisin, kunnes nukahdan. Jos herään yöllä, saatan rupee touhuamaan hetkeks, ei mua se herääminen haittaa. Aamu-unet kestää pitkään, pitää repiä itteni ylös. Se on normaalia, oon ihmetellyt, kun tavallinen minä ei jaksa herätä aamuisin, nyt se on palannut, ainakin 4kk se oli poissa. Mitäs muuta, oon itkenyt viimeksi, kääk en muista? Siitä on yli viikko. Suunnittelen mitä teen uutena vuotena, kyselen kavereilta ja suunnitellaan yhdessä. Mietin myös mitä teen ens viikolla, oon sopinut ohjelmaa, kavereiden näkemistä ensi viikolle, aattelin lähtee huomenna salille aamusta ja muutenki alkaa treenaa enempi.
Äsken aloin kattoo etelänmatkoja, ihan vaa huvivuoks, ei mulla rahaa oo. Mietin myös et vois alotella seuraavaa koulutehtävää. Iskä kysy mitä mul on ohjelmassa, johon totesin aattelin nyt vaa lomailla, ku ei oo pitkään aikaan oo voinu. Ensinäkin apua taidan olla oikeesti selättänyt vihdoin viimein masennusjakson. Eihän mulla oo ollu mitään ohjelmaa viime kuukausina, mutta ei se oo ollu lomaa, koska on ollu niin paha olo ettei oo tehny mieli tehä mitään. Nyt oon iloinen, kun niin paljon vapaata. Join muutamia drinksuja pe ja la oli darra, siltikin oli sellanen "en jaksa tehä mitään" fiilis, mutta ei silti masentunut, eikä ahdistunut. Kummallista, sillä pe illan lääke oli ottamatta, koska ei voi ottaa jos on juonu. Tänäänki ollu ihan tavallinen päivä, käytii jempun kaa moikkaa vanhempia ja sisaruksia, pelailtii ja juhlittii vähän äitin synttäreitä.
Nauran, puhun paljon, oon iloinen, välillä tylsistyny ja turhautunu, mutta EN masentunut ja ahdistunut. En voi käsittää tätä, aattelin että tää on pysyvä olotila. Tiedän kyllä että kun koulu alkaa ni ahdistus tulee vaikeuttaa kaikkea, mutta sain torstainaki itteni pidettyy kasassa ilman täyttä sekoomista ja koulupäivän ja kavereiden kanssa kahvittelun yms jälkeen oli rauhallinen, hyvä fiilis. Oon aika varma että iltalääkkeen nostolla on tekemistä tän asian kanssa, mutta ihanaa, sillä lääkkeet ei oo pitkään aikaan saanu mun vointia kohentumaan. Elämänilo, se on tullut takaisin. Mä toivon vaan hartaasti etten onnistu hankkimaan nyt mitään sotkuja elämääni, ettei tuu mitää negatiivista ryöppyä tai riitaa. Sen ei tarvii kyllä olla kun tosi pieni juttu, ni saatan romahtaa. Nojoo turha murehtia etukäteen. Oon jopa miettiny et ois ihan kiva jos tutustuis johonki uutee ihmisee, treffitkää ei ois ihan niin paha, luoja taidan oikeesti alkaa olla kunnossa. Näin pitkään ei oo viel menny hyvin sitten heinäkuun tai kesäkuun.
Koulukaverit ei oo ollu mun mielessä paljoakaan, tai joo sillee ku puhuttii jossai vaiheessa et nähtäis vielä ennen joulua, mut ajattelen sitä vaan positiivisella mielellä, tietty vähän jännittyny/ahdistunu, kun pitää vähän ehkä käsitellä mun juttuja vielä kavereiden kanssa. En vahtaa mitää whatsapp viestejä tai muita ja enkä kelaile mitä musta aatellaan. Jossain tilanteissa saattaa tulla joku ikävä ajatus hetkeksi mielee,, mut ohitan sen. Torstai kyl muutti niin paljon, ja sit vielä sovin tapaamisen sen yhden ystävän kanssa, jonka kaa ei olla oltu tekemisis ni treffit ens viikolle, siitäki ilonen fiilis. Täytyy tähän loppuun viel sanoo että PMS oireet on sotkenu ja lisänny ahdistusta joka kerta tänä syksynä, saanut kaiken muun paskan kanssa mut ihan sekasin ahdistuksesta. Nyt ei oo kyl mitää tullu, taitaa olla laki että kun syksy on ohi, elämä jatkuu. I hope so. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti