Serotoniinit pilvissä

Oon innostunut treenaamisesta. Kävin viime viikolla kolmena päivänä salilla pump tunnilla. Siis oikeasti, 3 kertaa! Mietin koska näin on tapahtunut viimeksi, ei varmasti ainakaan tänä vuonna. Oli pakko kattoo nyt kalenterista miten mun treenit on menny tänä vuonna, kirjoitan ne aina ylös. Viime keväänä yhden kerran kävin viikon sisällä kolmesti salilla, mutta muuten en sitten käynykkään koko keväänä tai kesänä. Vuosi sitten syksynä, ennen masennusjakson alkamista treenasin paljon, elokuun aikana 14 kertaa, joko salilla, uimassa tai lenkillä. Syyskuun alussa vielä muutaman kerran, sen jälkeen vissiinki sitten tuli vaikea masennus ja ahdistus ja se loppui kun seinään. Edes liikunta ei saanut pidettyä mua kasassa, masennus ja ahdistus tulee niin voimakkaana, koska paha olo pursuaa sisältä. Onneksi nyt asiat on paremmin, nykyään pystyy ymmärtämään ja käsittelemään asioita, nyt kun olen vihdoin päässyt hoitoon erikoissairaanhoitoon. Järkyttävää että pääsin sinne vasta, kun yritin vahingoittaa itteäni, enkä ollut varma pystynkö hallitsemaan itseäni ja menin yöksi osastolle. Näin se suomessa menee, valitettavasti. :(

2011 aloitin treenaamisen, join alkoholia vain pari kertaa koko vuoden aikana. Kävin salilla usean kerran viikossa, söin terveellisesti, laihduin yli 10 kiloa, musta tuli laiha ja lihaksikas ja mieliala pysyi tasaisena ja iloisena, ainakin syksyyn asti. Opiskelut alko 2012 ja treenasin ekan kevään vielä jonkun verran, mutta aloin jo oireilla pitkään jatkuneesta lievästä masennuksesta, joka voimistui koko ajan, mutta en vielä sitä itse kunnolla tajunnut. Oli kuitenkin ihanaa olla laiha, oli ihana kuulla kun ihmiset huomasivat sen, vaikka näki vain kasvot kuvasta. Se oli niin suuri muutos, sillä olin ollut vähän ylipainoinen. Suurin osa kertyy mulla aina vatsaan ja mua on jopa ulkopuoliset kiusannut kun näytän vähän kun oisin raskaana. Useimmat tiesi ettei se siitä johdu, mutta kiva oli silti pilkata. Jäin koukkuun laihduttamiseen, koska oli niin hienoa kun mahduin niin pieniin vaatteisiin, painoin just yli 50kg. Mutta olen lyhyt ja pienikokoinen, se on sopiva paino mulle. Opiskelujen myötä tuli kuitenki ryyppääminen ja ahdistukseen vedin karkkia ja hiilareita ja pian ruokavalio oli taas ihan pielessä, eikä mielenkiintoa omaan ulkonäköön, kun kaikki ahdisti ja pidin itseäni ällöttävänä. Niinkuin vieläkin oon pitänyt, rumana ja lihavana.

Nyt on ollut ihana käydä salilla, koska ihan muutaman kerran perusteella oon jo kehittynyt, jaksan jo paremmin ja pystyn tehä treenejä yllättävän isoilla painoilla. Fiilis on mahtava treenin jälkeen, serotoniinipitoisuudet varmaan huipussaan, koska lääkityskin nostaa niitä. Maniaa pukkaa, mutta tervettä sellaista. Tiedän että liikkuminen saa mun ahdistusta vähenemään, itseluottamusta ylöspäin ja ajatusvääristymätkin paremmin hallintaan. Ois ihana saada itteni samanlaiseen kuntoon kun 2011, kokeillaan onnistuuko. Nyt ainakin motivaatiota, ajattelin ostaa kuhan saan rahaa 10 kerran personal trainerpaketin, sais kunnon sopivan ohjelman mulle, mitä vois tehä ryhmäliikunnan lisäksi. Keväällä olen alottamassa myös aikuisten sirkuskoulun alkeiskurssin. Tiedän että oon niin huono kaikessa akrobatiajutuissa yms, mutta aion nyt haastaa itteäni. Alan jo ajoittain tykätä itestäni aika paljon, pitää itteäni hyvänä tyyppinä, mua ei ällötä enään edes mun ulkonäkö niin paljon ja uskon et voin oppia vaikka mitä jos haluun! Harmittaa oikeen etten voi tänään mennä treenaa, ku eilen ja la olin, pakko pitää välipäivä. Tällästä tänään, käytiin myös kahvilla keskustassa kaverin kanssa ja jemppu pääsi myös vähän kaupungin vilinää näkemään.