Mä en oo yhtää selvillä, miksi nään tietyn tyyppisiä unia. Harvemmin enään nään unia sillä fiiliksellä, että kun herään harmittaa että uni loppui. Joskus unet oli ihania, ihanampaa kun todellisuus. Oon joskus herännyt siihen kun nauran niin kovaa etten pysty lopettaa, syytä en muista. Olen tietenkin myös herännyt siihen että itken, eikä loppua näy. Jälkimmäinen on tapahtunut useammin. Uneni on nykyisin samanlaisia, kun pelot päivällä. Käyn läpi tulevaisuuden tilanteita, käyn läpi ne negatiivisella kauhukuvalla, nään kaiken tapahtuvan juuri sellaisella tavalla, kun eniten pelkään. Ajatuksina se on vain typerän mielen keksimää, mutta tuntuu pahalta. Esimerkkinä olen menossa kouluun, mietin miten muhun suhtaudutaan, pelkään että ystäväni on vihaisia ja huutavat sen kurkku suoraan mulle. Pelkään että niin tapahtuu, koska olen koetellut niitä niin paljon, en tahallaan, enkä tarkoituksella mutta olen tehnyt. Nojoo nehän kumoutuu kun koulussa kukaan ei huuda mulle. Käyn läpi nykyään kaikki tilanteet tyyliin. Olen kehitellyt mieleni kanssa kuinka tapaan ystäväni viimeisen kerran kotona ja miten selitän kaiken ja lupaan kadota sen jälkeen. Olen miettinyt kaikki sanat ja teot, onneksi tuokin tilanne ehti kumoutua, eikä ole toteutettu, sillä näin ystäviäni tuota järkyttävää ahdistushetkeä monta monta päivää myöhemmin. Nojoo unissa ystäväni oikeasti kohtelevat, tekevät juuri sillä tavalla kun pelkään. Myös kun vointini on hyvä, eikä ajatusvääristymät hallitse näen unia, jossa kaverit sanovat suoraan asiat, ikäviä asioita minusta.
Unissani olen oikeasti huono, kamala ihminen, joka satuttaa ystäviään ja ystävät ärsyyntyy. Herättyäni olen helpottunut, onneksi se on vain unta.Silloin kun vointini on todella huono ja uni katkonaista, lähinnä sellaista puolhorrosta unen ja valven välillä. Silloin näen unia täsmälleen siitä tilanteesta, mikä omassa elämässä on menossa tai mitä olen ajatellut. Unet saa mut lannistumaan, sillä ne ei tue millaan tapaa mun vointia. En mä niitä oikeesti jää vatvomaan, mutta inhottavaa se on. Nyt unet on jonkin verran vähentynyt, ei ole ollut enään niin ankeita.
Manasin eilisessä viestissäni että kohta maailma kaatuu, mutta ei se ole kaatunut. Koirani kontrolli sujui paremmin, kun hyvin ja oli kaiken lisäksi vielä ilmainen. Sain hyvän arvosanan myös tentistä, olin loppupäivän todella hyvällä tuulella, menin illalle vielä salille ja jaksoin tehdä todella rankan treenin. Tänään on tälläinen päivä, ettei ole mitään ohjelmaa, mutta muuten koko loppuviikko on ohjelmaa, kavereiden näkemisiä yms ohjelmaa. Yritän myös järjestää uudenvuodenviettoa, haluan lähteä mökkeilemään ja laskettelemaan, ajattelin että voisi olla hyvä tämän kamalan syksyn jälkeen tehä jotain spessua ja vielä spessulla porukalla. :) Neljäs bloginkin seuraaja on tullut, ihanaa! :)
~Mä tahdon elää, mä tahdon olla onnellinen, mä tahdon löytää paikkani, mä tahdon rakastaa <3 ~
Tunnisteet
ahdistus
masennus
toipuminen
ajatuksia
ystävät
pelko
ymmärrys
epätoivo
henkinen kipu
muistot
lapsuus
tunnemyrsky
voimavarat
elämä
muuttuminen
tunteet
positiivisuus
elämänvoima
yksinäisyys
ajatusvääristymät
vahvuus
elämä voittaa
ilo
opiskelu
epävakaus
koira
kysymyksiä
läheisriippuvuus
epävarmuus
mun elämä
toivo
vain sillä on väliä
helpotus
ikävä
onnellisuus
sosiaalisten tilanteiden pelko
häpeä
nuoruus
traumat
tunne
kuolema
psykoterapia
viha
väsymys
helvetti
mä en jaksa
patoutuminen
tsemppi
tunnelataus
tyttö
kaaos
menneisyys
paras kaveri
sairasloma
valon pilkahdus
välittäminen
itkeminen
perhe
rikki
ystävä
aggressio
aurinko
diagnoosi
liikunta
rakkaus
ystävyys
alkoholi
auttaminen
itsemurha
kaksisuuntainen mielialahäiriö
kuiskaus
matkustelu
menolippu
oikeus
ryhmäterapia
sairaalahoito
serotoniini
unet
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti