Mun elämä

Tänään on ollut merkityksellinen päivä, nyt mulla on hyvä, rauhallinen olo. Multa kysyttiin tänään, mitä ajattelen kun olen masentunut tai ahdistunut. Luettelin ne mitä aina, mikään ei tunnu miltään, oon huono, epäonnistuja, tunnen itteni yksinäiseks, kaverit vihaa mua jne. Mun piti tarkentaa, miksi ajattelen noin, ja kertoa tarkemmin mitä ajattelen. Mietin pitkään vastausta, mutta en osannut vastata. Tunsin itteni typeräksi, oon ollut viimeiset ties kuinka monta viikkoa ollut ahdistunut ja kyllä mä kelailen kaikkea mahdollista, mutta en vain muista. Perusteleminen tuntuu tyhmältä sillä nyt tällä hetkellä ajattelen täysin eri tavalla. Ei ihmiset vihaa mua, ne tykkää musta. En oo huono tai epäonnistunut, oon hyvä hyvin monessa asiassa, elämä tuntuu ihan mukavalta jos ajattelen vain tätä hetkeä, en ole edes yksinäinen mulla on paljon kavereita. Ja nyt mietin, että mitä hittoa mä oon ajatellut viimeiset kaksi kuukautta?

Kun mulla menee hyvin, en pysty käsittää että oon ajatellut niin miten masentunut ajattelee. Mä oon positiivinen ihminen, mä nautin pienistä arkisista iloista täysillä, yleensä. Mut saa hyvälle tuulelle hetkessä, tosin mut saa myös surulliselle mielelle, jos haluaa. Mä suhtaudun elämään avoimin mielin, negatiivisetkin asiat voi kääntää voitoksi. Kahvikuppi hajosi, no oikeestaanhan mulla olikin niitä pariton määrä, nyt on sopivasti. Mun ihana hauvani on opettanut mulle paljon elämästä, pitäisi ottaa siitä mallia. Jokainen aamu voi olla uusi alku, mitä väliä sillä mitä eilen tapahtu. Tänään on taas aikaa iloita ystävistä kun jälleen nähdään, uusista leikeistä, juoksemisesta talon ympäri jne. Se on myös opettanut mulle että jos epäonnistuu, aina voi yrittää uudestaan.

Oikeasti mä oon rauhallinen sen vuoksi, että olen tänään ymmärtänyt jotain. Olen tajunnut ettei masennus ja ahdistus ole tullut mulle vaan lahjaksi, ota ja kärsi. Mä oireilen syystä. Joskus lapsuudessa on tapahtunut ikäviä asioita, niinkuin kaikille, samalla lailla kun nykyäänkin tapahtuu. Lapsena asioita ei pohdiskella päivätolkulla, jos tuntuu pahalta niin itketää ja kerrotaan jollekkin ja asia selvitetään ja sen jälkeen on hyvä mieli. Joskus lapsena tuntuu liian pahalta, maailma on joskus julma, se on liikaa pienelle mielelle se on pakko vain unohtaa, jotta voi jatkaa elämää. Se jättää kuitenkin jäljet, se muuttaa ihmistä, se muuttaa käytöstä, suhtautumista ja ajatusmaailmaa. Mun kroppa on päättänyt, että mun on käsiteltävä tähänastiset elämän käsittelemättömät asiat, ennenkun voin jatkaa, ennenkun voin jatkaa elämää, sellaista elämää, joka on se elämä, jota haluan elää.