sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Miksi?


 Miksi tuntuu että oon näkymätön?
 Miksi koen itteni arvottomaksi?
 Miksi koen itseni ulkopuoliseksi?
 Miksi olen niin surullinen, että koko kehoon sattuu kun olen tärkeimpien ihmisten lähellä?
 Miksi itkettää niin paljon?
 Miksi pelkää etten riitä? 
 Miksi olen niin itsekäs? 
 Miksi ahdistaa niin paljon?
 Miksi kukaan ei oikeasti  ole tehnyt mitään, mutta silti tuntuu että kukaan ei halua olla mun kanssa?
Miksi kaikki on toitottanut minulle tuhanteen kertaan ettei lähde elämästäni ja silti tunnen että niin käy?
Miksi koen että on kohtuutonta kohdella mua tällä tavalla?
Miksi tuntuu että olen ilmaa kaikille?
Miksi elämänhalu on kadoksissa, kun hetki sitten elämä oli ihanaa?
Miksi tyhjyys valtaa mut, vaikka mun elämmässä on paljon kaikkea?
Miksi olen yksin?
Miksi synkkyys valtaa mielen ja kadottaa kaiken ilon ja positiivisuuden
Miksi tunnen että kukaan ei välitä?
Miksi en vain jaksa?

Loputon määrä kysymyksiä, vaan ei vastauksia. Syvällä sisimmässäni tiedän, joskaan aina muista en: mä joskus kai nousen ja vahvistun taas. <3



3 kommenttia:

  1. Kauniita kirjoituksia sinulla. Olen pyöritellyt näistä kysymyksistä jokaista päässäni, mutta kuten sanoit, joskus sitä vahvistuu, ja silloin näitä ajatuksia ei enää ole. Tai ainakaan näin vahvoina niitä ei enää ole. Itse olen tässä tilanteessa, ja olen varma, että jokainen pääsee siihen.

    Paljon tsempiiä <3

    VastaaPoista
  2. Tämmöisiä kysymyksiä mullakin on pyörinyt päässä -tosta helmikuusta alkaen. Tosiaan keskivaikeaa masennus mulle diagnosoitiin huhtikuussa. Nyt tilanne on helpottanut paljon lääkkeiden ja psykoterapian myötä. Sairaanhoitaja viimeks kysy mitä sanoisin jos olisin toipunut. Olin sillee et se olis ihana kuulla. Jännä vaa et näi nopeasti.
    Tsemppiä sulle! Kaikesta selvitään! Usko pois!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, se on niin hieno tunne kun tajuaa et nyt on helpompaa! :)
    Kiitos! Kyllä mä uskon että paranen, se usko vaan katoaa aina välillä.

    VastaaPoista