Miltä se tuntuu?

Miltä se tuntuu, kun on ahdistunut. Miltä se tuntuu, kun se paha olo vaan jatkuu ja jatkuu. Miltä se tuntuu, kun itket silmät päästäni ja ahdistaa aina vaan. Miltä se tuntuu, ku itket ja itket ja et enään tiedä edes minkä vuoksi. Sinua koskee joka paikkaan, palelet, täriset, ihoasi särkee, tunnet itsesi uupuneeksi, väsyneeksi, et tunne mitään tai tunnet niin paljon. Kaikki tuntuu samaan aikaan tyhjältä ja tunteettomalta, mutta toisaalta yksinäiseltä ja kaipuu läheisiin on suunnaton. Jossain vaiheessa ahdistus loppuu, joko lääkkeen avulla tai itsestään. Tunnetilaa ahdistus on mahdotonta laittaa sanoiksi, mutta sen tuntee ja ainut mitä toivot kun se jyllää on että se loppuu. Joku kysyy myöhemmin mikä sinua ahdisti, koko tunne on vallannut koko kehosi ja et osaa vastata muuta kuin tuntuu vaan niin pahalta. Ahdistuksesta on tullu elämää rajoittava vyyhti, joka saapuu jokaisen pienenkin vastoinkäymisen tai stressihetken yllättämänä. Välillä se saapuu, vaikka et tiedä edes miksi. Siitä tulee kamala vihollinen, joka saa sinut valtaansa ja estää elämästä. Olet heikko, annat sen viedä sinut tilaan missä tunnet itsesi vain pelokkaaksi, hulluksi, surkeaksi ja tyhmäksi. Välillä yrität taistella vastaan, mutta lopulta et enään jaksa, makaat vaan, itket pahaa oloasi, itket lisää, itket kunnes nukahdat, ja se on pelastus----hetkeksi.